{"id":71,"date":"2015-09-03T14:55:09","date_gmt":"2015-09-03T14:55:09","guid":{"rendered":"http:\/\/riittanikula.fi\/?p=71"},"modified":"2015-11-29T10:15:11","modified_gmt":"2015-11-29T10:15:11","slug":"elava-kaupunki-miksi-kaupunkia-elavoitetaan-marikahvila-27-8-2015","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/riittanikula.fi\/?p=71","title":{"rendered":"EL\u00c4V\u00c4 KAUPUNKI.  MIKSI KAUPUNKIA EL\u00c4V\u00d6ITET\u00c4\u00c4N?  (Marikahvila 27.8.2015)"},"content":{"rendered":"<p>Arkkitehtuurikahvila\/Marikahvila.&nbsp;Arkkitehtuurin tiedotuskeskus ja Arkkitehtuurimuseo<\/p>\n<p><strong>Keskustelua kaupunkikulttuurista &#8211;&nbsp;<\/strong><strong>26.8. kello 17-18 Riitta Nikula &#8211; kahvilais\u00e4nt\u00e4n\u00e4 Juulia Kauste.<a href=\"https:\/\/riittanikula.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Marik_nikula-660x440.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-full wp-image-72\" src=\"https:\/\/riittanikula.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Marik_nikula-660x440.jpg\" alt=\"Marik_nikula-660x440\" width=\"660\" height=\"440\" srcset=\"https:\/\/riittanikula.fi\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Marik_nikula-660x440.jpg 660w, https:\/\/riittanikula.fi\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Marik_nikula-660x440-300x200.jpg 300w, https:\/\/riittanikula.fi\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Marik_nikula-660x440-624x416.jpg 624w\" sizes=\"auto, (max-width: 660px) 100vw, 660px\" \/><\/a><\/strong><\/p>\n<p>El\u00e4v\u00f6itt\u00e4minen on loputtomiin toistettu taikasana, jonka k\u00e4yt\u00f6n tahtoisin kielt\u00e4\u00e4 samalla samalla kun kielest\u00e4mme poistetaan sanat tavoitetila ja tahtotila. T\u00e4llaiset sanat on kehitetty vain, jotta itsess\u00e4\u00e4n arvokkaista asioista saadaan sarakkeisiin j\u00e4rjestyv\u00e4\u00e4 tasalaatuista dataa. Aika suosii tarkan oloisia sanoja, kun todellisuus karkaa k\u00e4sist\u00e4.<\/p>\n<p>Helsinki on nyt oikeasti aika iso kaupunki, jossa on paljon erilaisia ihmisi\u00e4 erilaisissa paikoissa ja el\u00e4m\u00e4ntilanteissa.<\/p>\n<p>Helsinkil\u00e4isyys on harvalle sen asukkaista ensisijainen identiteetti, minuuden selitt\u00e4j\u00e4. Moni tuntee kuuluvansa vain omaan kaupunginosaansa, oman ty\u00f6n, yst\u00e4v\u00e4piirin tai harrastuksen ymp\u00e4rille rakentuneeseen maailmaan.<\/p>\n<p>&nbsp;Viime vaalien j\u00e4lkeinen keskustelu oli hyv\u00e4. Moni oli h\u00e4mm\u00e4styvin\u00e4\u00e4n siit\u00e4, miten monenlaisissa kuplissa me n\u00e4ill\u00e4 kulmilla kiepumme. Tahdomme el\u00e4\u00e4 Helsinki\u00e4 eri tavoin, eik\u00e4 ristiriitoja voi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. On vaikea tunkea todella uutta sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 puitteisiin, jotka ovat syntyneet vanhemman maailmankuvan pohjalta. Kenen pit\u00e4\u00e4 el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4, miten ja mit\u00e4 kenelle?<\/p>\n<p>No, T\u00e4ss\u00e4 paikassa, Espalla kaikkien aikojen menestyksekk\u00e4imm\u00e4n ja helteisimm\u00e4n Taiteiden y\u00f6n ja Flow-festivaalin j\u00e4lkeen tuntuu erityisen turhanaikaiselta mietti\u00e4 t\u00e4t\u00e4 asiaa otsa rypyss\u00e4. Juhlaviikot aloitettiin Alexis Laihon 100 kitaran \u00e4\u00e4relll\u00e4 valtavassa mutta l\u00e4pikotaisin yst\u00e4v\u00e4llisess\u00e4 ruuhkassa Senaatintorilla, jonka pian sen j\u00e4lkeen valloittivat lumoavat j\u00e4ttil\u00e4isnuket. Ensi perjantaina Musiikkitalossa nautitaan konserttina Alban Bergin Wozzeck ooppera. Kaiken kokoisia tapahtumia on ollut joka kulmalla niin paljon, ett\u00e4 niiden l\u00e4piravaamiseen on tarvittu ohjelmakarttoja. Loputtomia picnicej\u00e4 on nautittu joka nurkalla, mutta nurmikoista ei ole syntynyt sotaa ja jonnekin ne roskatkin ovat kadonneet. Homma on hoidettu hienosti, kiitos!<\/p>\n<p>On ollut paljon aitoa lystinpitoa ja korkeatasoisia taidejuttuja. Vapaata el\u00e4m\u00e4niloa, jonka keskell\u00e4 vanhana ihmisen\u00e4 huvittelen miettim\u00e4ll\u00e4 menneit\u00e4, en aivan ammoisia vaan itse elettyj\u00e4 aikoja. Viel\u00e4 kun olin teini, harmaa maailma hiihti vakavasti ja hitaasti, eik\u00e4 yleist\u00e4 ja yht\u00e4l\u00e4ist\u00e4 hauskanpitoa pidetty ollenkaan suotavana.<\/p>\n<p>Laura Kolbe avasi edellisess\u00e4 kahvilatapaamisessa kaupungin tilojen k\u00e4ytt\u00f6tapojen pitk\u00e4\u00e4 historiaa. Ensi viikolla Rakennusvalvontaviraston johtaja Lauri J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen tekee selkoa rakennusvalvonnan toimista, s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4yksist\u00e4, jotka ovat keskeisi\u00e4 kaikkien kaupungin sis\u00e4- ja ulkotilojen k\u00e4ytt\u00f6kysymyksiss\u00e4. T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin meille j\u00e4\u00e4 30-50 vuoden harmaa vy\u00f6hyke, jota ei korista historiallisuus tai patina. L\u00e4himenneisyys selitt\u00e4\u00e4 kuitenkin, miksi el\u00e4v\u00f6itt\u00e4misen retoriikan suosiota.<\/p>\n<p>Muistelen tapahtunutta h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n sentimentaalisesti.<\/p>\n<p>1960-luvulla Pohjois-Esplanadin kauppaliikkeiden rivist\u00f6 murtui joutuisan taloudellisen kehityksen vy\u00f6ryyn. Kaupungin kauneimmat ja hienoimmat kaupat k\u00e4viv\u00e4t turhiksi ja katosivat:<\/p>\n<p>*Lindellin paperi- ja taiteilijatarvikkeiden kauppa myi t\u00e4ss\u00e4 hienoista lasikantisista vitriineist\u00e4\u00e4n kaupungin korkeatasoisimpia t\u00e4ytekyni\u00e4 ja umpipuisista hyllyist\u00e4\u00e4n parhaita luonnoslehti\u00f6it\u00e4. Kauppa oli viimeistelty huolellisesti kuin nykyajan parhaat installaatiot.<\/p>\n<p>V\u00e4hitellen kulutuskulttuuri rapistui. Kuulak\u00e4rkikyn\u00e4t riittiv\u00e4t, eik\u00e4 taiteilijoilla ollut varaa eleganssiin.<\/p>\n<p>*Wulffin kulma naapurissa kesti pitemp\u00e4\u00e4n vaihtamalla osoitetta Mannerheimintien varteen.<\/p>\n<p>*Helanderin kangaskauppa ei ehk\u00e4 ollut yht\u00e4 kallis ja korkeatasoinen kuin Salv\u00e9nin kangaskauppa viereisess\u00e4 korttelissa, mutta sen suureen myym\u00e4l\u00e4\u00e4n mahtui kauniiden kangaspakkojen massiivinen vy\u00f6ry.<\/p>\n<p>Kodeissa ommeltiin, korkea laatu teki joulujuhlamekosta pitk\u00e4\u00e4n rakkaan. Muodin mukaan helmaa lyhennettiin montakin kertaa.<\/p>\n<p>*Wahlmannin hattu- ja lakkikauppa ei ollut tunnettu vain ylioppilaslakkiensa ja tohtorihattujensa vuoksi. Sielt\u00e4 sai kaikkia parhaita p\u00e4\u00e4hineit\u00e4 ja k\u00e4sineit\u00e4 asiantuntevalla opastuksella.<\/p>\n<p>* Gyllene Skinnet oli hansikkaiden upea erikoisliike, jossa tavalliset ihmiset pys\u00e4htyiv\u00e4t ihailemaan vain n\u00e4yteikkunaa.<\/p>\n<p>*K\u00e4mpin talon purku 1965 oli keskustan arvotalojen, kaupan ja hienon huviel\u00e4m\u00e4n romahduksen \u00e4\u00e4ripiste. Toisin katsoen se oli keskustan toimistoitumiskehityksen huippuhetki ja sit\u00e4 ajaneiden ihmisten tahtotilan l\u00e4pimurto.<\/p>\n<p>Voidaan rauhallisesti todeta, ett\u00e4 purkup\u00e4\u00e4t\u00f6s ei ollut mik\u00e4\u00e4n ihme, olihan keskusta eli cityalue jo 1950-luvulla asemakaavassa m\u00e4\u00e4r\u00e4tty toimistojen alueeksi. Asumista varten rakennettiin taloja esikaupunkeihin ja v\u00e4hitt\u00e4iskauppa haki uusia muotojaan. Toimistojen ja asumisen alueiden jako kahteen oli se sodanj\u00e4lkeisen kaupunkikehityksen ydin, johon ei mahtunut yleinen ja yht\u00e4l\u00e4inen hauskanpito. Sellaista ei itse asiassa ollut viel\u00e4 keksitty.<\/p>\n<p>Kauppakaan ei en\u00e4\u00e4 el\u00e4v\u00f6itt\u00e4nyt Esplanadia. Jos en ihan v\u00e4\u00e4rin muista, ensimm\u00e4inen korskea autokauppa tuli juuri Helanderin kangaskaupan tiloihin t\u00e4h\u00e4n kortteliin. Se oli yksityisautoilun pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 monumentti historiallisessa kaupunkikuvassa.<\/p>\n<p>1960- ja 1970-luvulla sujuva autoliikenne kuului kaupungin el\u00e4v\u00f6itt\u00e4misen tahtotilan ytimeen. Lopullisen lakipisteens\u00e4 tuo prosessi saavutti 1968 julkaistussa Wilbur Smithin ja Polvisen liikennesuunnitelmassa, joka olisi kietonut koko historiallisen keskustan moottoriteiden sumppuun. Kun viime vuosina olen n\u00e4ytt\u00e4nyt kuvia t\u00e4st\u00e4 suunnitelmasta, nuoret ovat luulleet reippaita piirustuksia pilakuviksi. Historian harrastaja tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aikojen my\u00f6t\u00e4 on useinkin ollut ment\u00e4v\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6myyksiin ennen kuin enemmist\u00f6 her\u00e4\u00e4 huomaamaan, mit\u00e4 todella tapahtuu. Reaktio oli vahva. Senaatintorin laitaan ei sent\u00e4\u00e4n haluttu moottoritiet\u00e4, eik\u00e4 Kruunuvuoren sel\u00e4lle teiden neliapilaristeyksi\u00e4.<\/p>\n<p>En jatka t\u00e4st\u00e4, mutta ottakaa esille Vilhelm Helanderin ja Mikael Sundmanin 1970 painettu pieni kirja Kenen Helsinki, aikansa t\u00e4rkein pamfletti. Katsokaa sen harmaita kuvia, lukekaa sen teksti\u00e4 ja miettik\u00e4\u00e4 tapahtumien vuosilukuja. Ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ikivanhoilta, mutta ovat t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n suunnitelmien l\u00e4hihistoriaa.<\/p>\n<p>Harva asia tapahtuu todella yll\u00e4tt\u00e4en. Yhteiskunnan arvot muuttuvat enimm\u00e4kseen hitaasti, eiv\u00e4tk\u00e4 arvojen muutoksista lopulta seuraavat monet konkreettiset tapahtumat ollenkaan ole n\u00e4k\u00f6piiriss\u00e4 uutta maailmaa hahmoteltaessa. Putkin\u00e4k\u00f6isyys on suurten suunnitelmien kohdalla v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4kin.<\/p>\n<p>Ottakaa siis esille my\u00f6s Antti Mannisen kirja Puretut talot, 100 tarinaa Helsingist\u00e4. Sen esipuhe on vuodelta 2004. Purkut\u00f6iden prosessit ja ajan kokemus avautuvat siit\u00e4 erinomaisesti.<\/p>\n<p>Kunnan demokraattinen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko on hidas prosessi. Matka yksityisautojen Helsingist\u00e4 tapahtumia pursuvaan kes\u00e4\u00e4n 2015 kesti vuosikymmenens\u00e4, mutta se aika oli elett\u00e4v\u00e4. Varallisuutta, tietoa ja n\u00e4k\u00f6kulmia kertyi. Niiden mukaan kaupunkia kehitettiin yh\u00e4 ketter\u00e4mmin. Monoliittinen virastomeininki kukoisti kritiikitt\u00e4 niin kauan kuin maassa vallitsi konservatiivinen yhten\u00e4iskulttuuri. Moni muutos l\u00e4hti konkreettisesti asioihin tarttuneiden pienryhmien aktiivisuudesta. T\u00e4t\u00e4 murrosta kipuillaan viel\u00e4.<\/p>\n<p>Nyt nappaan kiinni t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Nyt ollaan aika yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 iloinen el\u00e4m\u00e4 ja tekeminen nousee aidosta innostuksesta ja luovuudesta &#8211; ihmisten oikeista kokemuksista. Se ei ole el\u00e4v\u00f6itt\u00e4misviraston tuottamaa lenkkimakkaraa ja siksi sen j\u00e4rjest\u00e4minen ja hallinnointi on vaikeaa &#8211; oli tahtotila kuinka tanakka tahansa.<\/p>\n<p>Yleinen mielipide on pikkuhiljaa kasvanut sallivaksi. Ei ole pitk\u00e4\u00e4 aikaa siit\u00e4, kun terassit olivat kokonaan kiellettyj\u00e4. Nyt riidell\u00e4\u00e4n siit\u00e4, miten my\u00f6h\u00e4\u00e4n ne saavat olla auki. Nurmikoille on leiriydytty keskustassa korkeintaan pari vuosikymment\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4llainen tilank\u00e4ytt\u00f6 tarvitsee sek\u00e4 puitteensa ett\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n<p>Kaupunkiel\u00e4m\u00e4n vapaudelle on aina m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4 jonkinlaiset rajat, koska turvallisuus on taattava, heikompien oikeudet turvattava. Anarkismi ei ole ratkaisu, koska vastuukysymyksi\u00e4 ei yhdess\u00e4 el\u00e4en voi ohittaa. Silti kaikkien tapahtumien kohdalla ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvita ihan kaikkia turvatakuita. Harkinta on vastuunottamista ja vastuu painaa.<\/p>\n<p>Kaupunkitilan k\u00e4ytt\u00f6 tapahtuu kaavoituksen ja rakentamisen antamissa puitteissa, jotka harvoin on ajateltu tapahtumien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iksi. Historiallisen ymp\u00e4rist\u00f6n kohdalla sallivuuden rajat ovat venyneet j\u00e4rkev\u00e4sti. Senaatintorin maakuntatapahtumia olen arvostellut, mutta uskon saamani tiedon perusteella, ett\u00e4 niill\u00e4kin on toistaiseksi sijansa p\u00e4\u00e4kaupungissa. Saatan tietysti mietti\u00e4, ett\u00e4 paras paikka ei ehk\u00e4 olisi Senaatintori, mutta vaikenen, kun sielt\u00e4 saatiin lumilautakisat pois. Maan komeimmissa arkkitehtuurikehyksiss\u00e4 satunnaiset viritelm\u00e4t kuitenkin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t yleens\u00e4 kiusallisen rehjuisilta.<\/p>\n<p>Rakennetun kulttuuriperinn\u00f6n suojelu on aina ollut vaikeaa. Olen itse kirjoittanut kiihkeit\u00e4 suojeluesityksi\u00e4 aikoina, jolloin kaikki vanha tuntui katoavan. Rakennustaiteen Seura, Helsinki-Seura, Rakennustaiteen Museo ovat niit\u00e4 allekirjoittaneet. Nyt suojelun vastuukysymykset on organisoitu paremmin ja Kaupunginmuseo toimii tehokkaasti. Vaikuttaa kuitenkin ilmeiselt\u00e4, ett\u00e4 ulko- ja sis\u00e4tilojen k\u00e4yt\u00f6n jatkuvasti kehittyv\u00e4t vaatimukset tekev\u00e4t suojelusta uudella tavalla vaikeaa. K\u00e4ytt\u00e4jien yksil\u00f6lliset tarpeet ja tilojen suunnittelua s\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4t tekniset normit ovat turhan kaukana toisistaan. Joustavat neuvottelut ovat vaikeita, luovat ratkaisut harvassa, mutta niille on saatava enemm\u00e4n tilaa. Make sense not war.<\/p>\n<p>Uskon, ett\u00e4 useat tapahtumat sijoittuvat yh\u00e4 luontevammin kaikille toreille ja kaduille, mutta p\u00e4iv\u00e4n uutiset tarjoavat uusia uhkakuvia. Juuri kun on saatu lukea kulmakauppojen uudesta kukoistuksesta, l\u00f6ytyy tieto, ett\u00e4 verkkokaupan kasvanut volyymi uhkaa jo niit\u00e4. Verkkokaupan asiantuntija kaipaa kaupungin kaduille tilaa isommille kuljetusautoille ja teille entist\u00e4 suuremmille rekoille.<\/p>\n<p>Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on? Uusi autokaupunki? Onko alistuttava tosiasioille, eih\u00e4n Pohjoismaiden paras tavaratalokaan en\u00e4\u00e4 kannata. Toisaalta: onko jakeluautojen koon kasvu riippuvainen luonnonlaeista vai voisiko niiden kohdalla olla j\u00e4rkevien p\u00e4\u00e4t\u00f6sten paikka?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Arkkitehtuurikahvila\/Marikahvila.&nbsp;Arkkitehtuurin tiedotuskeskus ja Arkkitehtuurimuseo Keskustelua kaupunkikulttuurista &#8211;&nbsp;26.8. kello 17-18 Riitta Nikula &#8211; kahvilais\u00e4nt\u00e4n\u00e4 Juulia Kauste. El\u00e4v\u00f6itt\u00e4minen on loputtomiin toistettu taikasana, jonka k\u00e4yt\u00f6n tahtoisin kielt\u00e4\u00e4 samalla samalla kun kielest\u00e4mme poistetaan sanat tavoitetila ja tahtotila. T\u00e4llaiset sanat on kehitetty vain, jotta itsess\u00e4\u00e4n arvokkaista asioista saadaan sarakkeisiin j\u00e4rjestyv\u00e4\u00e4 tasalaatuista dataa. Aika suosii tarkan oloisia sanoja, kun todellisuus karkaa [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-71","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-sekalainen"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/riittanikula.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/71","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/riittanikula.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/riittanikula.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/riittanikula.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/riittanikula.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=71"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/riittanikula.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/71\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":106,"href":"https:\/\/riittanikula.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/71\/revisions\/106"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/riittanikula.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=71"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/riittanikula.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=71"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/riittanikula.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=71"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}